Se ilta oli hyvä

Eilen oli hyvä ilta.

Ja kun sen kaiken hyvän jälkeen olin bussissa matkalla väliaikaiseen yöpaikkaani, huomasin taivaan loistavan eri punaisen, sinisen ja oranssin sävyissä. Bussimatkan jännitin, ehtiikö aurinko jo laskea ja viedä värit mukanaan ennen kuin pääsen perille, mutta vielä oli hyvyyttä jäljellä.

Kiipesin yöpaikan läheisille kalliolle, katselin hiljaisuudessa kaukaisuuteen ja otin muutaman kuvan, joissa värit näyttivät aika erilaisilta mutta yhtä kaikki kauniilta. Vaeltelin avokalliolta toiselle, alemmille ja ylemmille tasoille. Katsoin välillä kaupunkiin, välillä metsään. Kaikkialla oli sinistä ja pinkkiä.

Sitten sain viestin: if you wanna skype...

Siinä minä sitten olin: helsinkiläisellä kalliolla katsomassa luvattoman kaunista auringonlaskua kesäiltana yhdentoista jälkeen puhumassa toisella puolella maailmaa olevan Tärkeän Henkilön kanssa sushista ja tykkäämisestä. Kainalossani puolentoista litran tölkki kevytmaitoa.

Kiitos tästä illasta, Helsinki. Se oli hyvä.

Ei ole huonoa säätä

Entisenä partiolaisena tiedän, ettei ole huonoa säätä, on vain huonoja varusteita.

Siksi päätin varustautua tähän lämpöasteiden puolesta nihkeästi alkaneeseen kesään uusilla villasukilla. Tai oikeammin toistaiseksi yhdellä neljäsosavillasukalla.

Auringon houkuttelemiseksi meinasin valita väriksi kirkkaankeltaisen tai vaaleanvihreän. Sitten muistin, että (vaate)lempivärini on vaaleanharmaa, minkä perusteella voi päätellä, että olen käytännöllinen, rauhallinen ja rauhaa rakastava.

Takaisin villasukkiin, jotka lähtevät mukaan ainakin juhannuksen mökkireissulle, vaikka kuinka luvattaisiin hellettä, jatkuvaa auringonpaistetta, palmuja ja kookosdrinkkejä. Kosteita varpaita alkaa kuitenkin jossain vaiheessa viluttaa, ja villasukat sitä paitsi pitävät hyttysetkin kauempana ihosta. Bonuksena sukat kruunaavat mökkityylin.

Mökkijuhannus ja crocsit, minä ja villasukat tulemme taas.

Kiitos 2005-2015

Siihen tarvittiin 10 vuotta, neljä kaupunkia, kolme maata ja kolme yliopistoa, mutta nyt on niin, että

olen maisteri.

Muistin mainita valmistumisestani vanhemmilleni torstaina autossa, ja perjantaiaamuun mennessä uutinen oli jo jalostunut yhdistetyiksi kotiinpaluu- ja valmistumiskesteiksi, joita vietettiin sunnuntaina. Juhliin kutsuttiin kummini, isoäitini ja veljeni perheineen.

Isäni sanoin: kun on joku pienikin syy, niin pitää järjestää juhlat.

Ps. Nyt olisi pätevä maisterisnainen tarjolla viestintäalan töihin. Yhteydenotot kommenttiboksiin.