Kymmenentenä iltana tuntui vihdoin siltä tutulta, ihanalta Berliiniltä, johon jo vuosia sitten ihastuin. Lomalaisena olen saanut fiiliksestä yleensä kiinni tunneissa, mutta tällä kertaa tunteen saavuttamiseen tarvittiin polkupyörä, satunnaisia tuttavuuksia, 26 asteen lämpötila ja persikkaisenpinkki auringonlasku.
Olin jo ehtinyt vähän huolestua.
Olin esimerkiksi käyttänyt tunteja yrittäen etsiä käytettyä polkupyörää Ebaysta. Siitäkin huolimatta, että valitsin vain kaikkein luotettavimmilta tuntuvat ilmoitukset, oli pyörää kaupittelemassa aineidenkäyttäjä, joka ei tuonutkaan pyörää ilmoittamansa osoitteen sisäpihalta vaan lähimmältä S-bahn-asemalta. Ei hirveästi huvittanut tukea pyörävarastusharrastusta, vaikka kulkupeli olisikin lähtenyt mukaan halvalla.
Sitten aurinkoisen työviikon jälkeen koitti kolea viikonloppu, jolloin ei huvittanutkaan tehdä juuri mitään muuta kuin katsoa Netflixiä. Kaikkein vähiten tutustua uusiin ihmisiin.
Kotikin on kiva, mutta ei niin ihana kuin tiedän Berliinistä löytyvän. Välillä mietin, että ottaisin mielelläni enemmän valoa ja lautalattiat.
Tiesin kyllä olevani onnekas ja olin onnellinenkin Berliinistä, mutta silti olo oli jotenkin vähän laimea.
Kunnes sitten tuli tiistai-ilta, jolloin epäilykset kaikkosivat.
Uskon hyvän karman ottaneen vauhtia siitä, että annoin periksi alle satasen pyörän metsästämisessä, ja sen sijaan töiden jälkeen suuntasin yhteen monista berliiniläisistä pikkupajoista, jotka kunnostavat ja myyvät vanhoja polkupyöriä.
Ja siitä se sitten lähti.
Pyöräpajalla minut otti vastaan amerikkalainen Morris, joka ensimmäisenä istutti sohvalle juttelemaan. Pohjoismaista, töistä, Berliinistä, ihmissuhteista, PMMP:stä, hyttysistä, tanskalaisesta ex-vaimostaan, rasismista, pojastaan jolla oli 15-vuotiaana kulmalävistys, sisaruksistaan joilla yhdellä oli syntymäpäivä… Hän kyseli, kertoi tarinoita ja kehui sopivasti. Tarjosi oluen ja kutsui parin viikon päästä juhlimaan seinämaalauksen valmistumista. Jossain välissä katselimme pyöriäkin. Tätä minä itse olen viime aikoina käyttänyt, hän totesi esitellessään klassista mustaa pyörää etukorilla, kolmella vaihteella ja jalkajarruilla. Seuraava puheenaihe löytyi pyörän California-brändistä: Oletko koskaan käynyt Kaliforniassa? Ennen kuin ehdin edes vastata, mies jatkoi: No et varmaan, koska olet niin söpö, ettei ne päästäisi sua sieltä pois. Lähtiessä mietin, että pitäisikö tiedostavana modernina naisena jotenkin pahastua tällaisista tytöttelevistä ulkonäkökommenteista, mutta en jaksanut välittää, kun poljin valtava hymy huulillani Berliinin tasaisia katuja ilta-auringon jo kellertäessä maisemaa.
Kotona hukutin energiapäissäni sen suuren seinälukin, jonka aamulla olin päättänyt jättää huomiotta (ja joka jostain syystä hengaili edelleen täsmälleen samassa paikassa kuin 10 tuntia aiemmin). (Sittemmin tästä on muuten tullut aikalailla joka-aamuinen leikki, jossa minä shokkiherään suihkuverhossa, seinällä tai ammeessa mongertavan lukin läheisyyteen ja metsästän sen sitten vesisuihkulla viemäriin.)
Se tiistai-ilta oli lämmin ja aurinkoinen, joten lähdin vielä katsomaan auringonlaskua yhteen lempipaikoistani, joka sijaitsee tämänkertaisen kotini lähettyvillä. Tuijottelin väriään vaihtavaa taivasta, join spinaattismoothien ja keräsin rohkeutta lähettää yhden viestin, vaikka lähettämistä enemmän rohkeutta vaati sen hyväksyminen, etten ehkä koskaan saa vastausta. (En kestä, miten muka-dramaattisia whatsappailuni on olleet viime aikoina.)
Suihkussa, jonka ilman sen suurempia ongelmia sain väännettyä sopivalle lämpötilalle, käytin loppuun ranskalaisen Le Petit Marseillasin makea mantelimaito -saippuan, ja huolimatta siitä, että tiesin joutuvani aamulla pesemään itseni kämppikseni sinisellä miessaippualla, iloitsin siitä, että pääsisin seuraavana päivänä Rossmanniin ostoksille.
Hiusten kuivuessa join kamomillateetä ja herkuttelin Kitkat-maapähvinävoi-suklaapatukalla. Katsoin jakson Breaking Badia ja viestittelin sekä viereiseen huoneeseen (hyttysentapposuunnitelmia) että 1 100 kilometrin päähän.
Nukkumaan mennessä mietin, että tällaista se elämä Berliinissä tosiaan on. Aika kivaa.
