Tästä vuodesta tulee hyvä, mietin pariisilaisissa kotibileissä, kun tietokoneen sekuntikello näytti 00:00. Sen jälkeen ajatukseni katkaistiin, kun poikaystäväni kuiskasi korvaani, että nyt pitää sitten pussata kaikkia uudelleen. Bonne année ja pusu vasemmalle ja oikealle poskelle. Happy New Year, pusu, pusu. Sama parikymmentä kertaa, kunnes koko juhlaväki oli toivoteltu.
Aloitan tämän vuoden varmuudella, jollaista en ole tuntenut pitkään aikaan. Tekee mieli tehdä suunnitelmia maaliskuulle, kesälle ja ensi jouluun, varata lentoja ja suunnitella seikkailuja. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen uskon tietäväni, missä maassa ja kenen kanssa vuoteni vietän, eikä se ahdista pätkääkään. Jännittää, innostaa, mutta ei pelota.
Toisaalta kaikki on kuitenkin auki: kuukauden tai parin sisään pitäisi lopettaa yksi työ, löytää uusi, muuttaa uuteen kaupunkiin ja virallisesti uuteen maahan. Käänteitä siis tuskin tulee tästäkään vuodesta puuttumaan.
Hyvän lisäksi olen ajatellut, että 2018 voisi olla vuosi jolloin
- en stressaannu turhaan
- löydän itselleni uuden harrastuksen
- hankkiudun eroon viisaudenhampaistani
- kerron ihmisille kun ajattelen heistä hyvää
- juhlin aina kun on jotain juhlimisen arvoista
- häpeän vähemmän ja uskallan enemmän.
Mitään lupauksia tai oikeita listoja en ole tehnyt, koska myös 2018 on vuosi, jolloin aion kuunnella fiiliksiäni ja saan muuttaa mieltäni.
Vuoden ensimmäisenä päivänä löysin Pariisi-Lontoo-junassa tarjottimen alta 10 senttiä. Vuoden ensimmäisen arkipäivän aloitin syömällä aamiaiseksi sveitsiläistä suklaata. Hyvä vuosi, mitä mä sanoin.
Erinomaista uutta vuotta ja poskipusuja!
Post Comment
Lähetä kommentti