Puhun niin paljon hyvää ja kaunista Helsingistä, että ainakin pari ulkomaalaista tuttuani ovat vakuuttuneita siitä, että oikeasti haluan asua siellä.
Kun asia tulee puheeksi, sanon been there, done that ja kerron nyt kaipaavani jotain muuta. Mutta ehkä vielä joskus, lisään.
Koska onhan Helsinki tosi ihana. Siellä olisi mulle parhaat työt ja tutuimmat ihmiset. Välillä haaveilen eläväni kauniin simppelisti mutta kotoisasti sisustetussa helsinkiläisasunnossa, käyväni lauantaisin museoissa ja drinkeillä, sunnuntaisin brunssilla ja kävelyllä luonnossa.
Kuvitelmissani ehtisin töiden jälkeen ihaniin kahviloihin ja raaskisin maksaa pilateksesta kahdesti viikossa. Mulla olisi aina tarpeeksi vaatetta ja pipo, joka päässä tuntisin näyttäväni hyvältä.
Kun kävelisin Albertinkatua Kampin suuntaan mäen päällä siinä K-Marketin kohdalla tai Korkeavuorenkatua merelle päin, hymyilisin ja miettisin, miten onnekas olen, kun saan asua juuri tässä kaupungissa.
Ehkä vielä joskus, ja sekin olisi ihan hyvä.
Sillä aikaa nautin Helsingistä ulkopuolisena. Ehdin keskellä arkipäivää kahviloihin ja käyn näyttelyissä silloin kun siellä eivät ole kaikki muutkin. Otan kuvia päivänvalossa ja saan (ja näytän) kaupungista todellista ruusuisemman kuvan.
Viikon visiitilläni Suomeen vietin pari päivää Helsingissä, ja oli taas ihanaa. Todella fiiliksissä olin etenkin siitä, että sain palata viimeiseksi Suomi-päiväksi lumiseen kaupunkiin.
Tässä pari kohokohtaa Helsingistä:
Kahvila Kuuma
Odotukseni Instagram-kahvila Kuumaa kohtaan olivat korkeat, enkä onneksi joutunut pettymään. Varsinaisesti kahvilaan liittymättömiä lisäpisteitä paikka sai tosin vaaleasta labradorinnoutajasta, joka parkkeerasi turkoosille lattialle. Vaikka en olen mikään koirahullu, niin kiltit kahvilakoirat aiheuttavat minussakin oooh'n.
Kanssa-asiakkaiden lisäksi myös herkullinen aamiainen (superhyvä avokadoleipä, jugurttikulho, ärhäkkä inkiväärishotti, tuoremehu ja kahvi), valkoiset laatat ja se sininen lattia, viherkasvit, kahvilaa pyörittävä äiti-tytär-trio sekä rento ja ystävällinen tunnelma vakuuttivat. Ihanaa, että kahvilat ovat taas sellaisia, joissa voi oikeasti istua. En ikinä oikein tajunnut sitä kahvibaaritrendiä, joka Helsingissä muutama vuosi sitten levisi.
Kahviloista olisin halunnut testata myös Paulig Kulman, mutta käytyäni kaksi kertaa täyden kahvilan ovella päätin jättää vierailun seuraavaan reissuun. Sen sijaan yhteen suosikeistani, Cafe Charlottaan, mahtuu aina, vaikka tila vaikuttaisikin täydeltä.
Kiasma
En minäkään aina tajua nykytaidetta, mutta Kiasman kierrän kyllä suunnilleen säännöllisesti. Ja yleensä se kannattaa. (Ainakin jos on kuukauden ensimmäinen perjantai, jolloin museoon on ilmainen sisäänpääsy.) Tänä syksynä Kiasmasta löytyy Mona Hatoumin kantaaottavia ja välillä ihan vaan kauniita töitä, Meeri Koutaniemen moneen kertaan nähtyjä mutta silti vaikuttavia valokuvia sekä kiinnostava katsaus museon kokoelmiin.
Kuten kaikki muutkin instagrammaajat, kävin toki myös tuijottelemassa pilkkuja Helsingin taidemuseo HAM:n Yayoi Kusama -näyttelyssä. Suosittelen sitäkin.
Siskontytöt
Suosikkijuttuni Helsingissä!
Symppiksiä kahviloita, kiinnostavia museoita ja kauniita katuja löytyy kyllä melkein kaikista kaupungeista, mutta siskontyttöjeni (ja pirkanmaalaisen veljentyttöni) kopioiminen on huomattavasti hankalampaa.
▽ ▽ ▽
Post Comment
Lähetä kommentti